Radiolinjan kanssa (nyk. Elisa) toteutimme käyttäjäkokeilun, jossa etsiittiin mielekästä käyttöä matkapuhelimen videonkatselumahdollisuudelle. Videon eli liikkuvan kuvan katselu matkapuhelimella tuli käytännössä teknisesti mahdolliseksi Suomessa vuoden 2002 jälkipuoliskolla.

Käyttäjäkokeilun toteutus

Tutkimukseen osallistuneet saivat viikoksi käyttöönsä Nokia 7650 –matkapuhelimen, johon oli etukäteen asennettu RealOne Player –videontoisto-ohjelma ja katseluun tarvittavat tietoliikenneyhteydet. Heitä pyydettiin katselemaan Elisa.tv:n mobiilitarjontaa ja pitämään katsomisestaan päiväkirjaa.

Videoiden käyttöä kokeilevat henkilöt saivat korvauksetta videoiden katselujen lisäksi myös soittaa kotimaanpuheluja ja lähettää sekä teksti- että kuvaviestejä puhelimellaan. Ainoastaan ulkomaapuheluja ja soittoja maksullisiin palvelunumeroihin ei saanut tehdä. Puhelimen muiden ominaisuuksien käytön sallimisen oli tarkoitus tehdä käytöstä mahdollisimman luontevan oloinen. Se muistutti lähinnä uuden puhelimen käyttöönottoviikkoa.

Radiolinja oli tehnyt puhelimiin videon katsomisen mahdollistavat asetukset. Osa käyttäjistä joutui kuitenkin itse hankkimaan ja tallentamaan kuvaviestipalvelujen asetukset puhelimeensa. Se osoittautui hankalaksi, vaikka siihen tarjottiin tukea.

Tutkimuksessa katseltavat videot lähetettiin Elisa.tv:n palvelimelta matkapuhelimeen videostreamauksena. Streamauksella tarkoitetaan median lähettämistä palvelimelta päätelaitteeseen asennettuun toisto-ohjelmaan. Streamaus on yleinen tapa välittää videoita Internetissä. Verrattuna kokonaisen videon esitallennukseen, streamauksen erityisominaisuuksia ovat mm. nopea katselun alkaminen ja pienen muistikapasiteetin riittäminen sekä katselemisen kertaluonteisuus.

Streamatun videon katselun voi aloittaa ennen kuin koko video on tallennettu; riittää, että videota on tallentunut tarpeeksi päätelaitteen puskurimuistiin. Video ei kokonaisuudessaan tallennu vastaanottajan päätelaitteeseen, vaan se on streamattava uudelleen jokaista katselukertaa varten. Siksi katselija ei myöskään voi lähettää videota eteenpäin tai siirtää sitä johonkin toiseen päätelaitteeseen. Matkapuhelimessa streamauksen merkittäviin etuihin kuuluu, että se ei edellytä suurta muistikapasiteettia.

Elisa.tv:n mobiilivideot lähetettiin 22 kpbs –yhteydellä. Näin pientä kaistanleveyttä käytettäessä video täytyy pakata tehokkaasti, jotta sen tiedostokoko pysyy pienenä. Samalla kuvan laatu kuitenkin heikkenee. Samojen videoiden katseleminen Internetin ja matkapuhelinverkon kautta näytti viittaavan siihen, että nimenomaan videon pakkaaminen heikensi kuvan laatua.

Videoiden katselu tapahtui ottamalla yhteys Radiolinjan WAP-palveluun. Puhelimiin oli talletettu linkki Elisa.tv:n mobiilivideosivustolle. Linkkiä painamalla pääsi pääsivulle, jossa esiteltiin viisi uusinta videota ja videotyyppien pääotsikot. Tarjolla oli karaokea, viihdettä, musiikkivideoita ja lastenohjelmia.

Käyttäjien panos tuotekehitykseen

Mobiilivideotutkimuksessa tarkasteltiin erilaisissa käyttötilanteissa ja näin tuotiin esiin mobiilivideoiden katsomisen omaksumiseen liittyviä arkisia käytäntöjä. Kapean kuluttajien ostopäätöksiin keskittyvän kuluttajatutkimuksen sijaan etsimme, millaisia rutinoituneita tapoja ja käytäntöjä videoiden katseluun liitettiin.

Mitä tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa mobiilivideoiden katselusta tulevaisuudessa? Se kertoo mielestämme parhaiten alkuvaiheen kokemuksista. Tutkimusasetelmassamme korostui nimenomaan katselun opetteleminen ja mielekkäiden katselutilanteiden etsiminen. Tutkimuksen henkilöt hakeutuivatkin osin itselleen vieraisiin tilanteisiin katselemaan videoita.

Luontevampi pitkäaikainen käyttö selviäisi vasta pidemmän käytön jälkeen. Perusteellisemmalle tutkimukselle on selkeä tarve. Se edellyttäisi kuitenkin mm. nykyistä laajempaa videotarjontaa ja vähemmän arkea häiritsevää tutkimusmenetelmää. Olisi myös tärkeää tutkia sellaisia palveluja, jotka syntyvät videomahdollisuuden myötä. Ehkä videoiden katselun mielekkyys syntyykin niistä.

Korostamalla kulutuksen rutiineja ja arkisia käytäntöjä emme ensisijaisesti pyrkineet arvioimaan videoiden katselemisen teknistä puolta. Käyttöliittymään, kaistanleveyteen ja hinnoitteluun liittyvät kysymykset tulivat esille ainoastaan, kun ne merkittävästi vaikuttivat katselun palkitsevuuteen. Rajaus oli mielekäs, koska tutkimamme videototeutus on käytännössä prototyyppi. Se toimii siis lähtökohtaisesti huonommin kuin valmis, aikanaan lanseerattava palvelu.

Rutinoitujen tapojen ja käytäntöjen valitseminen lähestymistavaksi onnistui siinä mielessä, että päiväkirjoihin kirjatut arviot toistuivat käyttäjästä riippumatta. Tämä kertoo siitä, että saimme analyysiimme aineiston, joka edustaa monenlaisia käyttäjäkokemuksia lyhyeltä aikajaksolta. Arvioiden käyttäjäriippumattomuus kertoi siitä, että tavoittelemamme yleisluontoinen tilannearviointi saavutettiin.

Haimme yleisluontoista arviota, koska emme ensisijaisesti olleet kiinnostuneita yksittäisistä henkilöistä ja heidän mieltymyksistään. Henkilökohtaisten mieltymysten tutkiminen olisi sitä paitsi edellyttänyt paljon pidempää aikajanaa, jolloin käyttäjät olisivat voineet löytää itselleen merkitykselliset katselutilanteet. Emme siksi yrittäneetkään arvioida millaisiksi katselutilanteet tulevaisuudessa muotoutuvat.

Hyötyjä tuotekehitykselle

Kokeilussa ilmeni, että videopuhelimille oli ainakin kahdenlaisia luontevia käyttötilanteita. Yleisintä oli itsensä viihdyttäminen katselemalla videoita virikkeettömässä tilanteessa kuten bussimatkalla tai kauppajonossa. Uusi, tekniselle tuotekehitykselle yllättävämpi käyttötilanne liittyi yhteisten elämysten kokemiseen esimerkiksi karaokevideon ja lasten piirrettyjen parissa. Jälkimmäisen käyttötilanteen tunnistaminen loi tuotekehitykselle uusia mahdollisuuksia tuotteistaa videopalvelu.

Kattavampi kuvaus mobiilivideokeissistä löytyy sen raportista (pdf, 550 kb).